Paluu massailun maailmaan

Aikaisempi massailuinto heräsi, kun kävin rinsessan kanssa tutustumassa uuteen Sinooperiin. Mielessä pyöri monimutkaisia- ja tahoisia ideoita, mutta toteutus taas hieman ontuu:) Täytynee tyytyä siihen, että massaa tuhrautuu harjoitteluun ja testailuun melkolailla. Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi sekalaista matskua, sekä tyylillisesti että laadullisesti;)

Unelma ananaksesta..

...on kuihtumassa samaan tahtiin itsensä ananaksen kanssa. Värityksessä voi vielä erottaa häivähdyksen vihreää (jos katsoo tarkasti). Vielä kun joku jaksais käydä vinttaamassa karahkan biojätteeseen..

Purkkisalaatti sen sijaan on voimissaan ja pukkaa uutta vihreää! Samaten ammeessa tapahtuu ja jotain vihreää on sielläkin näkyvissä, joskin on vielä aikaista sanoa mikä sieltä itää:) Elämme jännittäviä aikoja!

Omenapiirakka

Teinpä tuossa eräänä päivänä omenapiirakan. Siitä tuli hyvä. Ei huippu, mutta hyvä. Pohjaan katsoin ohjeen täältä. Viikon päästää juhlistamme kesää ja vähän muutakin ystävien kesken brunssin merkeissä nyyttikesti-ideaa toteuttaen. Jokohan tuota uskaltaisi juustokakkua yrittää..

Sallaatti

Ammesalaatti ei ole alkanut vielä itää. Äiti vinkkasi, että myös kaupasta ostetun salaatin voi tökätä multaan ja kasvattaa uuden. Jääkaapissa oli kuin olikin takaseinään jäätynyt, eli toisin sanoen syömäkelvoton, ruukkusalaatti. Nyt se on purkissa.

PS. Uskon, että ananas on elvytystoimenpiteistä huolimatta mennyttä. En silti ole vielä valmis luopumaan toivosta.

Koruilua ja muuta

Esittelen tässä lempipaikkani meidän huushollissa: vaatekomero, eli koppi.

Tinttarellan kasvaessa askartelutarvikkeet saivat muuttaa tutulta paikaltaan olohuoneen nurkasta uudelle paikalleen pikkukäsien ulottumattomiin, ja vaatteet saivat puolestaan väistyä sinne sun tänne. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Mikä parasta, sotkun vallitessa (siis aina) ovi kiinni vaan ja askartelut on siivottu!

Kopissa on valmistunut jo melkomäärä kaikenlaista, mm. nämä korvakorut. Käytin niihin sinisten puuhelmipussien jämät ja rannekokoa olevaa memorywirea, joten ovat aika isot.

Oslo ringer

Etsiessäni keksiohjetta, johon ainekset olisivat jo valmiina kaapissa törmäsin tähän ohjeeseen. Hyvä homma. Suklaisen maun päätin korvata kaakaolla, olisipa vähemmän räpimistä. Järjestelmällisesti mittasin kaikki ainekset kuppeihin ja kippoihin valmiiksi, jotta työskentely olisi siistiä ja sujuvaa.

Harmitus oli melkoinen, kun muistin leivinpaperin loppuneen. Siispä typy matkarattaisiin ja lähikauppaan mars!

Lopulta taikina oli valmis. Hyvä. Ei kun kiekkoja tehtailemaan. Ihana päästä kokeilemaan Ikeasta ostamaani pursotinta! Hmm.. Pursottimen nokat vaikuttivat kovin pieniltä, joten päätin kokeilla ilman.

Ei näin. Jatkoin pursottelua nokan kanssa, mutta noin kolmannen jälkeen homma alkoi kyllästyttää. Lisäksi kädet olivat varsin rasvaiset.. Tavalliset pyöreät keksit onkin aina olleet mielestäni parhaita:)

Äiti kävi kahvilla ja kehui tuotoksia hyviksi, samaa mieltä oli mies. Keksit siis maistui hyviltä! Ja näytti... No, sehän on katsojan silmässä..

Ylpeä salaattiviljelmän omistaja!

Uljas astia odottaa ulospääsyä

Lähiruokaa:))

Ananaksen tarina

Televisiossa kerrottiin, että jos ananaksesta leikkaa kannan ja tökkää sen multaan, alkaa siitä vuoden kuluessa kasvaa uusi. Ja jos telkkari sanoo, että se on niin, sen täytyy olla totta! Melko helppoa!

Puutarhuroinnista viehtyneenä aloin suunnitella pihalle puutarhaa ja niin mies sai lähteä lähikauppaan ostamaan salaatinsiemeniä, joiden uusi koti tulee vanhaan vauvan ammeeseen. Yritän olla muistelematta minikasvihuoneessa kasvanutta basilikaviljelmää, joka joutui kissan tallomaksi ja mätäni niille sijoilleen..

Uusi upea blögini!

Uuden blögin kunniaksi päätin leipoa. Muistissa on vielä kirvelevä tappio taistelussa minä vastaan isänpäiväkakkuohje, joka osoittautui ylivoimaiseksi vastustajaksi - 10-0. Tulos: ruma, mutta tasapuolisuuden nimissä myös pahaa. Koostumus oli kutakuinkin tiiliskivi. Lähimuisti tiesi vielä kertoa kaverin syntymäpäiville taiteillusta kääretorttuhirviöstä, jota kaikki kehuivat "ei ihan kauheaksi"..

Anyhow, hulluuskohtauksen iskiessä päädyin unelmatorttuun, koska isäntä oli maininnut tykkäävänsä siitä, missä on valkoista mähnää. Ohjeena oli tämä, koska vaikutti yksinkertaiseltahttp://www.maku.fi/resepti/unelmatorttu. Jep jep.

Kaikki ainekset oli haalittu kasaan, mutta munat olivat edelleen Prismassa. Siwaan siis. Ja uudella yrityksellä. Ha! Mutta eihän meillä ole vaniljasokeria.. Pitkällisen pohdinnan tuloksena päätin olla menemättä uudelleen siwaan vaan, koskapa tuo hiilihydraattinen rasvapallo sisältää sokeria jo muutenkin, ei yhden vaniljasokerilusikallisen puuttuminen maata kaataisi.. NOT!

Isäntä kehui, että pohja oli suklainen ja -Jess jess jess!!- kuohkea, mutta sisälmys maistui ihan vaan suolaiselle voille, eli tuli siis tehtyä voikkari, vain metukka ja juusto kuulemma puuttui. Tulos on kuitenkin tässä. Moni kakku päältä kaunis:))